Lasitehdas

Kolme kuukautta alkeellisessa olosuhteissa oman lammen rannalla, metsän keskellä ja sorakuoppien läheisyydessä -se tekee jotain ihmiselle.

Kaikki ne oravanpyörä-kiroilut, periaatteellisuudet ja tinkimättömyyteen uskomiset ovat aina vain lähempänä. Lopetan koulunkäynnin. Eilen kirjoitin vuokrasopimuksen. Asunto on kylässä. Ei kaupungissa.
Valvoin niin monia öitä tätä pähkäillen ja odotin sen ratkaisevan itsensä. Tavallaan niin kävikin.

Ja nyt valvoin sitten taas. Panee elämänvoimat liikkeelle kun potentiaalinen asunnottomuus muuttuu elämäksi ennen muuttoa. Tietysti tämä on myös kovin tuttua. Mutta yksiöön tällä kertaa, helpotus. Alan olla liian vanha sellaiseen boheemiin kämppis-menoon. Oikeastaan se ei koskaan sopinutkaan.

Olen päättänyt etten selittele. On niin monta ihmistä jotka tarvitsisivat selityksiä ja jotka pahoittavat mielensä kun en tunnukkaan enää sellaiselta jota voi ohjailla.

Näin lämpimänä heinäkuun yönä unta koirasta. Seuraavana päivänä huomasin olevani aikuinen ja määräysvallassa ja vastuussa teoistani.



Nyt olen kissavahtina ja upea eläin kiehnää sylissäni.