Siinä toinen mainitsemistani kauniista blondeista joiden kanssa vietin viikonlopun. Viikonloppu oli hauska. Sittemmin niska-, hartia- ja selkäkivut ovat pakottaneen pienelle sairaslomalle. Luennot, fyysinen työ ja käsitöiden teko huonossa asennossa kostautuvat pahana huippauksena ja kipuina.
Eilen illalla huomasin miten myöhään asti on valoisaa, vaikka tunnin menettäminen onkin aina ikävä ajatus. Tänään kävelin melkein tuntemattomalla alueella ja piristyin. Pidän valtavasti satunnaisista tutkimuskävelyistä, kuunnellen hyvää musiikkia ja muistellen mukavia menneitä keväitä, inspiroiduin paremmalle tuulelle.
Olen maalannut pitkästä aikaa ja aloitin myös uuden projektin. Ei sähkövaloa, vain päivänvaloa tai kynttilöitä kotona ollessa. Aion ottaa kaiken irti pitenevistä päivistä.
Maalaus valmistunee huomenna. Olo on parempi. Ainakin hetkellisesti. Tämä on sellaista aikaa kun on pakko rakentaa uusia rutiineja, keksiä jotain uutta ja merkittävää omaan lähiympäristöön ja ajatuskuvioihin. Tajusin etten muista oikeastaan mitään kahdesta edellisestä keväästä, tai etten ainakaan halua muistaa. Sitä ennen taas oli muutama todella kiinnostava kevät joita huomaan aina ajattelevani suurella nostalgisoinnilla. Silloin oli jotain uutta, arjessa oli kiinnostavia uusia ilmiöitä, jotka ovat ankkuroituneet hyviksi asioiksi. Eivät ne välttämättä olleet valtavan suuria, asiat kuten vesiväreillä maalaaminen tai jokin musiikkialbumi tai tietty pätkä merenrantaa. Pääasia oli merkitys joka teki niistä minulle hienoja ja henkilökohtaisia. ("Aika jonka tuhlaat minuun tekee minusta sinulle tärkeän"- Pikku Prinssistä)
Silloinkin ne tulivat rakentuneeksi ainakin puoliksi tahallaan. Ajattelinkin että voisin vaikka ostaa uuden parfyymin merkiksi tästä ajasta, tai vaikka eteerisen öljyn jota ripottelisin tuoksumaan vaatteisiin. Ja luulisin että minulla on ainakin yksi uusi kaupunginosa joka ankkuroituu tähän kevääseen. Ja monia asioita jotka näen ensimmäistä kertaa auringonvalossa sen jälkeen kun ne ovat elämääni tulleet pimeänä vuodenaikana.
Huhtikuu.
"April is the cruelest month." -sanoi T.S.Elliot. Oli ehkä oikeassa, mutta onneksi tunnun itse elävän täyteläisimmin silloin kun jokin julmuus vaikeuttaa elämää.
3 comments:
Viisaita ajatuksia. Olen huomannut saman; tietty tumma sävy elämässä tuo syvyyttä myös vieressä majaileviin onnenväreihin. Täyteläisyyttäpä juurikin!
(selailin blogiasi taaksekin, minusta se valtava sormus viime vuoden lopulta oli huikean hieno!)
Tunnistan tuon ajatuksen että haluaa liittää jonkun tuoksun johonkin ajanjaksoon, tunnelmaan, paikkaan.
Toisinaan sidon ranteeseeni nauhan Merkiksi.
Tekstissäsi oli paljon itsellekin tuttua...Itselläni oli viime keväänä aika iso muutos elämässä, ja jotenkin tämä vuodenaika nostaa tunteita pintaan. Ja mitä ikävämpiä, sen lujemmin haluan ottaa kaiken irti hyvistä asioista! Myös minulla jotkut tuoksut herättävät palautuvia muistoja tietyistä paikoista, henkilöistä ja tunteista. Hassua, miten ihminen on rakentunut kokemaan elämää niin monella aistilla.
Post a Comment