Valon paluu

Kauan tuli pidettyä taukoa. Ikävä kyllä eheyttävä ja mukava tekeminen ovat niitä joista ensimmäisenä karsin silloin kun on kiire ja paljon tehtävää, vaikka juuri sellaiset asiat auttaisivat jaksamisessa. Olen ajatellun paljon tummia ajatuksia ja murehtinut maailmaa, sitä suurta ja toisaalta myös omaani joka on pienempi. Valo onneksi auttaa, kaikessa rohkaisevuudessaan ja toisaalta armottomuudessaan. Talvi palailee ja väistyy taas, sen verran ainakin että värkkään uutta paksua ja tuulta läpi päästämätöntä kaulaliinaa vielä viipyilevän kylmän varalle. Se jota käytin myöhäisestä syksystä asti onkin ihan väärän värinen, nyt kun olen nähnyt sen luonnollisessa valossa!

Parempia tuntemuksia pitää nyt siis ajaa takaa ja kiinnittää tänne. Ensimmäisenä kummallisia kuvakulmia liikkuvasta autosta otettuina.

Henkilöautossa matkustaminen on minulle uusi juttu. Nyt se on tullut osaksi arkea. Samoin kuin radion kuuntelu useamman kerran viikossa useamman tunnin ajan. 

Kakkoskoti alkaa myös juurtua arkeen. Sinänsä kiva, ei tule jämähdettyä yksien seinien sisään, kuten luontaista luonteelleni on, ja kakkoskotiin paistaa päivänvalo, ykköskotiin ei- huonoin puoli tässä muuten niin ihanassa pesässä.

Kakkoskodin aamukahvia, minulla on kunnia juoda kauneimmasta mukista. Se on tullut Norjasta ja sen kahva on sympaattisesti hieman vinossa.

Olen ollut sen verran pitkään tauolla täältä etten mitenkään kerkeä käydä kaikkia päivityksiä läpi, kunhan viimepäiviä katsahdin. Kortteja Kaliforniasta- blogissa oli juttua amerikkalaisesta dinerista. Vanhat ja mielellään alkuperäiset dinerit ovat mielestäni helmiä. Toivon jonain päivänä matkaavani tuon mantereen halki käyden mahdollisimman monessa tienvarrella nököttävässä kuppilassa jossa tarjoillaan vahvaa kahvia ja omenapiirakkaa ja jossa rekkakuskit ja ajassa menneille vuosikymmenille pysähtyneet teiden ritarin polttavat tupakkaa. New Yorkissa ollessani käväisin usempaan otteeseen Brooklynissä sijaitsevassa Kellog´s Dinerissa, joka on aina auki. Itseasiassa toteutimme siellä paikallisen ystäväni kanssa pienen taideprojektinkin. Paikka on vanha ja legendaarinen, muistaakseni ollut auki ainakin kahdeksankymmentä vuotta putkeen ja sisustuskin on entisellään.

__________________________________________________________________

Huomenna yksi luento ja sitten töiden kautta viikonloppuun. Tiedossa tuuheaturkkinen ja toinen, tuuheatukkainen seuralainen. Molemmat kauniita blondeja. Maalle ja saunaan. Vaikkei se nyt ihan maaseutua ole mutta näistä näkökulmista ihanan pöndeä kuitenkin.