Kotona

Melkein viikko sitten keskellä ukkosmyrskyä saimme avaimet. Aamulla neljältä tavarat olivat jokseenkin sisällä.

Laittelua, asettelua, kantamista ja seilaavaa roinaa riittää.

Talo on pitänyt sisässään paljon viidenkymmenenkahdeksan ikävuotensa aikana, ja se näkyy paikoitellen enemmän ja toisaalla vähemmän. Pelottaa, samalla kun on pakahduttavan onnellinen olo. Toisaalta on vielä shokki, niin paljon meni uusiksi.

Nyt istun pienessä vinttihuoneessani opiskelemassa. Toinen on töissä.

Madonnan konsertti on pauhannut täällä asti, mietin miten mahdotonta olisi kestää melua entisessä kodissa.

Olen jo laittanut oman pihan mustaherukoita pakastimeen ja kitkenyt nurmea keinun lautaisesta alustasta. Pesutilan silikonit uusiksi, ikkunoiden kunnostusta, pelottavan tiilihärmän tuumailua. 

Voidaan käydä suihkussa mihin aikaan vaan, tiskata ja lenkkeillä vaikka aamuyöllä.

Alakertaan hankitaan vielä rummut ja tämä huone on minun valtakuntani, värkkäämistä ja pänttäämistä varten.

Näin sen pitääkin mennä.

Kun tavarat sisään kannettuamme menimme alas suihkuun, emme olleetkaan keskenämme. Sateen kastelemasta pihasta mukaan oli eksynyt myös pikkiriikkinen sammakko.

Tervetuloa maalle, minä (entinen) kaupunkilaishiiri ja keskusta-asuja ajattelin.